Liiallinen ylivoima on turruttavaa. Kun jo etukäteen tietää, että 9/10 kilpailuista päättyy saman henkilön voittoon, ei kiinnostus ainakaan lisäänny. Max Verstappen ja Red Bull ovat yksinkertaisesti niin paljon muita edellä, ettei lajin vetovoima ole ollut ainakaan Suomessa koskaan näin alhainen. Sen näkee jo formuloista kirjoitettujen juttujen määrässä ja yleisessä televisioajassa.

Kaihoten muistellaan aikaa, jolloin ainakin kaksi tallia pystyi tosissaan taistelemaan voitosta. Kaksi tallia tarkoitti vähintään neljää kuljettajaa, jotka voivat lopulta korkeimmalle korokkeelle nousta. Kun vanhaan hyvään aikaan autot vielä saattoivat hajota, yllätyksellisyyteenkin oli mahdollisuus.

Kiinan Grand Prix tarjosi pari pientä kolarintapaista, mutta muuten kilpailu oli toisinto niin monesta muusta kisasta. Max Verstappen ”katoaa maisemaan”, kuten formulakielessä on tapana sanoa. Oli hupaisaa kuunneltavaa, kun erinomainen selostaja, Niki Juusela, innostui jopa huutamaan, kun seurattiin jonkinlaista ohitustaistelua sijoista yhdeksän ja kymmenen. Eli ynnä muiden välistä taistelua.

Kun mitään yllätysmahdollisuutta ei ole ja maailmanmestaruus on periaatteessa jo ratkennut, kisat ovat hieman samaa kuin seuraisi pyykkien pyörimistä koneessa. Tietysti hard core -kannattajat löytävät hienoja nyansseja ja tapahtumia, mutta suurelle yleisölle ja satunnaiskatsojille, kuten tämän kirjoittaja on, katselu on puuduttavaa. Aiemmin kisat tuli lähes poikkeuksetta katsottua, nyt on muuta tekemistä. Riittää, kun napsauttaa netin päälle ja näkee tutun otsikon: ”Max Verstappen ylivoimaiseen voittoon”.

”Valtteri Bottas pääsi melkein pisteille”

Ja ehkä jatkoksi se, että Valtteri Bottas pääsi melkein pisteille. Bottas on varmasti ammattimies ja itsessään kuninkuusluokkaan pääsy on kova saavutus. Mutta Suomessa se ei riitä. Mika Häkkisen ajoista lähtien tilanne oli se, että suomalaiskuljettajalla on oikeasti hyvä mahdollisuus voittaa kisa tai tulla ainakin podiumille. Se herkku kesti pitkään, koska Häkkisen jälkeen tahtipuikkoa heilutteli Kimi Räikkönen. Pieni kriisi syntyi, kun ”maailman nopein Heikki” ei ollutkaan niin nopea ja joutui vaihtamaan McLarenin pienempään talliin. Sitten Räikkönen teki paluun ja homma kääntyi päälaelleen: Kimi oli takaisin, katsojaluvut taatut.

Hemmoteltu suomalainen perusformulakatsoja ei jaksa innostua siitä, voittaako Bottas kiinalaisen tallikaverinsa vai ei, kun sijoitukset ovat ynnä muuta. Formuloille uhkaa käydä samalla tavalla kuin esimerkiksi mäkihypylle. Aikoinaan koko kansa istui seuraamassa Keski-Euroopan mäkiviikkoa ja suomalaisten pahimmat kilpailijat tiedettiin ulkoa. Mikä on tilanne nyt? Kuinka moni ylipäänsä tietää, kuka on hallitseva mäkiviikon voittaja? Nyt Bottaksen nouseminen pisteille tuottaisi samanlaisen ilonpurkauksen kuin se, että kaksi suomalaista mäkimiestä pääsisi mukaan toiselle kierrokselle.

Formula 1 tarvitsee kilpailua ja dramatiikkaa. Sitä ei tarjoa se, että spekuloidaan sillä, voittaako Verstappen kymmenellä sekunnilla vai minuutilla. Suomalaisittain tarvitaan pikaisesti uusi nimi, muuten on vaarassa käydä moottoriurheilun entisten menestyslajien motocrossin tai trialin kohtalo. Kuka edes löytää nykyään näiden lajimuotojen tuloksia? Joskus ne osattiin ulkoa.

Hannu Siltanen