Tappara voitti jo kolmannen Suomen mestaruuden putkeen. Pelicans pystyi vain ajoittain kiusaamaan finaaleissa Tapparaa, joka kuitenkin osoitti olevansa Suomen paras joukkue. Itse asiassa varsin ylivoimaisesti. Finaalisarja meni poikki viidessä pelissä 4-1.

Ratkaiseva ottelu Tampereella oli pitkään tasainen. Maalivahdit molemmissa päissä jatkoivat erinomaisia otteitaan. Pelin avausmaali syntyi ajassa 31.30, kun Heikki Liedes teki avausosuman. Periaatteessa ratkaisu syntyi toisen erän alussa. Tappara pääsi ylivoimalle ja Anton Levtchi varmisti pudotuspelien maalikuninkuuden iskemällä maalin. Syötöt tulivat tutuilta miehiltä, Petri Kontiola ja Valtteri Kemiläinen. Tapparan, ottelun, finaalisarjan ja kauden viimeinen osuma tuli, kun Philip Granath sai kunnian iskeä tyhjiin.

Tappara oli jälleen kerran terästä. Joukkuetta epäiltiin alkukaudesta eikä ylistysotsikoita juuri tullut. Uusi päävalmentaja Rikard Grönborg mursi pitkäaikaista Tapparan metodia, mutta lopputulos ei muuttunut piiruakaan. Ensin joukkue hoiteli runkosarjan voiton, sitten pudotuspeleissä askel askeleelta kohti Kanada -maljaa.

Jossiteltavaa ei jäänyt. Tappara oli oikeastaan tiukoilla vain KalPan kanssa osan aikaa. Pelicans ei pystynyt Tapparaa loppujen lopuksi kiusaamaan kuin hetkellisesti.

Petri Kontiola sai himoitsemansa maljan käsiinsä – tyylikkäästi, kuten Tapparalla on tapana. Joukkue antoi Kontiolan käydä ottamassa pitkälle uralleen hienon kirsikan kakun päälle henkilönä, joka maljan sai ensimmäisenä nostaa.

Sen Kontiola oli ansainnut. Kuten koko Tapparan joukkue taustoineen ja organisaatioineen mestaruuden.

LUE MYÖS: IFK:n ikikannattajan synkkä puheenvuoro: ”Seuran asenne on ylimielinen” (Siniviiva.fi)