Yle: Wilma Heltelän vammasta vaiettiin – nyt se on julkista tietoa

Suomalainen seiväshyppääjä Wilma Heltelä on päässyt tänä vuonna mainioon iskuun. Ensi viikolla kilpailtavien EM-kisojen suosikkeihin kuuluva Heltelä on avannut vaikeuksiaan Ylellä Maarit Tastula – Yksi maailma, kaksi katsetta -ohjelmassa.

Heltelän suuri unelma mureni kaksi vuotta sitten. Hän avasi aihetta kertoen uusia yksityiskohtia.

– En hirveästi valehtele, jos sanon, että olen 13-vuotiaasta ajatellut, että kun olen 26-vuotia Pariisin olympialaisissa, niin hyppään viisi metriä ja voitan olympiakultaa. Puoli vuotta ennen olympialaisia kaikki näytti vielä siltä, että tämähän näyttää siltä, että tämä saattaa mennä just niin. Toki urheilussa on aina niitä, koskaan ei tiedä. Elämäni kunnossa, avaimet käsissä ja kaikki hienosti. Olympialaiset oli elokuussa, aloitti Heltelä ja paljasti vaietun vammansa.

– Tammikuussa tuli pieni repeämä patellajänteeseen polveen. Se oli aika pieni ongelma. Se meni aika nopeasti toipui. Siitä ei edes tiedotettu eikä kerrottu kauheasti, koska se ei vaikuttanut kisasuunnitelmiin tai mihinkään muuhunkaan. Sitten tuli maaliskuussa pieni repeämä akillesjänteessä, mikä on aina aika vakava. Aina jos akilleksesta puhutaan ja on jotain repeämän kaltaista, niin se ei ole mikään ihan kevyt juttu. Sitten todettiin, että vielä ehtii. Se on kuitenkin vasta elokuussa olympialaiset. Tämä kun hoidetaan hyvin, niin vielä pärjätään. Sitten tuli kesäkuu ja Rooman EM-kisat. Kun tulin sieltä takaisin, niin olikin takareiden jänteessä repeämä, avasi Heltelä.

Heltelä kertoi sitten, miten hänen unelmansa olympiakullasta romahti.

– Olen lääkärikeskuksen parkkihallissa just tullut magneettikuvasta. Siellä on radiologi ja ortopedi katsonut kuvat saman tien, kun olen sieltä putkesta tullut pois. En ole lähtenyt kotiin vielä, kun tulee soitto parkkihalliin. ”Miten paljon meillä nyt olikaan sitä aikaa? Milloin ne kisat nyt ovat?” Silloin oli kahdeksan viikkoa kisoihin. Kun kysymys oli, kuinka paljon meillä on aikaa, niin tiesin, että tämä ei ole hyvä. Nyt tämä ei mene niin kuin piti mennä, selvitti Heltelä.

– Mitä parkkihallissa teit? kysyi Maarit Tastula.

– Itkin hetken ja sitten rupesin miettimään, kenelle soitan. Sitten se oli kahdeksan viikon selviytymistaistelu. Nytkin tuli sellainen olo, että itkettää, avautui Heltelä.

Heltelä kertoi sitten viimeisestä päivästään ennen Pariisin olympiakisoja.

– Ihan viimeinen päivä ennen kisaa, terapeutti oli Pariisissa paikalla. Oltiin siellä kisakylässä minun huoneessani. En tiedä, oltiinko me kaksi, kolme tai neljä tuntia. Käytiin sitä läpi, miten minun pitäisi hyväksyä se, että minun keho ei ole parhaimmillaan. Karsinnasta pääsin finaaliin. Finaalissa hyppäsin 470 ja olin kuudes. Se oli älytön torjuntavoitto, muistutti Heltelä.