Video: Sportivo TV

Juha Kankkusen ja Colin McRaen entinen kartanlukija Nicky Grist on puhunut The David Spear Podcastissa yhteistyöstään suomalaiskuskin kanssa.

Grist ja Kankkunen voittivat vuonna 1993 myös kauden päättäneen Network Q Rallyn. Kankkunen oli jo varmistanut MM-tittelin.

– Ja sen rallin alussa Juha sanoi: ”Kuule, poika.” Hän kutsui minua pojaksi. Hän sanoi: ”Tämä on sinulle. Tiedätkö, aion voittaa tämän sinulle.”, paljasti Grist.

– Mutta siellä oli muitakin ihmisiä tuossa rallissa, joilla oli omat suunnitelmansa, nimittäin Colin McRae. Mutta, tiedätkö, olosuhteet olivat sinä vuonna karut. Se oli mielestäni kovimmat olosuhteet, mitä meillä on koskaan ollut tässä rallissa.

– Se oli nelipäiväinen tapahtuma, joka alkoi Birminghamista. Joten menimme Birminghamista, Birminghamin ympäri silmukassa pienten yleisöerikoiskokeiden kanssa sunnuntaina. Ja sitten lähdimme Birminghamista aamunkoitteessa, tulimme Walesiin, missä nuotitusvaiheessa meillä oli runsaasti lunta ja jäätä, selvitti Grist.

Grist otti sitten esille Kankkusen erityiset kyvyt tulivat esille hankalissa olosuhteissa.

– Kaikki oli jäätynyt kiinteäksi. Ja tiedätkö, tavalla jolla hän ajoi suomalaiselle suurin osa talvista on sellaisia olosuhteita, joten se on hänelle aivan normaalia. Ja hän sai sen näyttämään niin helpolta. Meillä oli pari pientä ylimääräistä hetkeä, täytyy myöntää.

Grist jatkoi kertomalla eräiden ystäviensä kokemuksen Kankkusen ajamisen seuraamiseen liittyen.

– Kerron teille pienen tarinan abergavennyläisistä ystävistä. He menivät seuraamaan erikoiskoetta Keski-Walesissa. He sanoivat, että he kävelivät pitkin tätä tietä, ja hän sanoi, että heidän oli vaikea pysyä pystyssä. Heidän täytyi kävellä sivupenkoilla saadakseen pitoa. Hän sanoi, että se oli jäätynyt kiinteäksi.

– He löysivät vain jonkin paikan pysähtyä. Ja seuraavassa hetkessä pillit alkoivat viheltää. Joten kun olet metsässä, järjestysmiehillä puhaltavat pillejä varoittaakseen ihmisiä, että auto on tulossa.

– No, pari autoa ajoi ohi. Ihmisiä ajamassa, tiedätkö, jonkinlaista nelivetoautoa. Ja nämä tyypit horjumassa tietä pitkin todella varovaisesti. Joka tapauksessa, muutama auto oli mennyt ohi. Sitten oli muutaman minuutin tauko. Sitten pillit alkoivat jälleen viheltää. Mutta hän sanoi, että auton äänen kuuli pitkään, koska se kaikui metsässä. Joka tapauksessa, hän sanoi: ”Seuraavaksi te (Kankkunen ja Grist) tulitte mutkan takaa. Tulitte alas tätä suoraa, vasempaan, ja sitten oikeaan. Tämä todella tapahtui. Helvetti, me emme pystyneet edes seisomaan tuolla tiellä. Kuinka hän ajoi sen niin nopeasti ympäri?”

Gristin mukaan hän ei itse kokenut asiaa samalla tavoin Kankkusen kyydissä auton sisällä.

– Auton sisältä se ei tuntunut miltään. Se tuntui normaalilta. Tiedätkö, tällä miehellä on niin paljon luontaista kykyä. Hän pystyi vain, auton säädöillä ja hyvin pienillä ohjaustoimenpiteillä, tämä auto oli kuin savea hänen käsissään. Tiedätkö, hän pystyi ohjailemaan sitä. Hän löysi pidon, selvitti Grist.