Mikä joukkueurheiluvuosi! – Aleksander Barkov ja Lukas Hradecky tekivät kumpikin suomalaista historiaa

Suomalaisittain vietettiin poikkeuksellista joukkueurheiluvuotta seurajoukkuetasolla. Lauri Markkanen oli luonnollisesti NBA:n tähtikaartia, mutta loukkaantumiset sävyttivät Markkasen kautta. Pelit, jotka Markkanen pelasi, vahvistivat edelleen sitä, että kehitystä tapahtuu jatkuvasti.

Sen sijaan kahden palloilulajin puolella tehtiin ennennäkemättömiä suorituksia. Lukas Hradecky pelasi loistavan kauden Bundesliigassa Leverkusenin maalivahtina. Hradecky pelasi eniten nollapelejä Bundesliigassa, päästi vähiten maaleja sarjassa ja hän juhli joukkueensa kapteenina ensin Saksan mestaruutta ja sittemmin Saksan cupin voittoa. Hradecky ei hävinnyt kauden aikana yhtään ottelua, sillä Leverkusenin ainoassa kauden tappiossa Huuhkaja-vahti oli penkillä ennalta sovitun kierrätyksen vuoksi.

Hradecky oli toinen suomalaispelaaja, joka voitti yhden maailman suurimmista ja seuratuimmista jalkapallosarjoista – kaikella kunnialla aikaisempaa voittajaa, Pekka Lagerblomia, kohtaan – moninkertaisessa roolissa. Hän oli luonnollisesti ensimmäinen, joka toimi mestaruusjoukkueessa kapteenina.

Jääkiekkopuolella Aleksander Barkov johti Florida Panthersin ensin hyvään runkosarjasuoritukseen ja lopulta Stanley Cupin voittajaksi. Barkov palkittiin koko NHL:n parhaana puolustavana hyökkääjänä ja kausi huipentui lopulta siihen, että Barkov otti vastaan Stanley Cupin joukkueensa kapteenina, ensimmäisenä suomalaispelaajana kautta aikojen.

Kummassakin tapauksessa tehtiin suomalaista urheiluhistoriaa. NHL on luonnollisesti jääkiekon todellinen suursarja. Toki jääkiekko on globaalissa vertailussa kohtuullisen pieni laji, mutta esimerkiksi Suomessa todella iso. Jalkapallo on taas maailman suosituin ja suurin joukkueurheilulaji, jossa futismaailma jakautuu useampaan ”NHL-sarjaan”. Suursarjoiksi lasketaan yleisesti Englanti, Saksa, Italia ja Espanja – ja joidenkin papereissa Ranska, mutta Ranska on lähtökohtaisesti kuitenkin kasvattajasarja neljälle suurelle, PSG pois lukien.

Ansioiden vertailu Hradeckyn ja Barkovin välillä on sinänsä hedelmätöntä, sillä lajien erot ovat niin suuret. Mutta selvää on se, että kummassakin lajissa nähtiin ennennäkemätöntä suomalaisen urheilun historiaa, josta täytyy olla ylpeä.

Todennäköisesti kaksikko on myös hyvin vahvoilla, kun ensi vuoden alussa väännettään taas peistä siitä, ketkä ovat Suomen parhaat urheilijat vuonna 2024.