Mikael Granlund tyrmistyi valmentajan pyynnöstä – ”Se ei ole minun homma”

Suomalainen jääkiekkotähti Mikael Granlund on ollut yhdessä Antti Pennasen kanssa vieraana Meidän Peli -ohjelmassa.

Jaksossa käsiteltiin pelaajien ja valmentajien välisiä suhteita. Granlund puhui muun muassa Anaheim Ducksin päävalmentajasta, ja mitä suomalainen on oppinut häneltä.

– Legendaarinen Joel Quenneville, joka Chicagossa voitti tosiaan kolme mestaruutta ja oli muutaman vuoden tuossa pois hommista ja hän tuli takaisin. Opin viime kaudella pelistä ja kaikesta siitä, että miten asiat voi tehdä hyvin yksinkertaisesti, mutta hyvin eri tavalla, mitä on melkein aina muualla tehty, niin se oli aika virkistävää ja kyllä siinä saa utelias olla ja oppia koko ajan uutta.

– Väitän, että moni pelaaja ei sitä tee, mutta hirveän paljon mietin, kun on vaihtopenkilä tai missä vaan, että näkee valmentajan silmin sitä asiaa, että miksi tämä ratkaisu on näin tai miksi nyt tehtiin noin tuolla, mutta vaikka olisi kuinka pelaajana eri mieltä jostain tietystä ratkaisusta, niin silti ymmärrän, että minkä takia valmentaja on näin tehnyt, vaikka on se ketjumuutos tai miksi nuo menee nyt jäällä ja semmoinen koko ajan pyörii. Niistä voi olla eri mieltä niistä asioista, mutta kuitenkin koko ajan huomaat, että näin hän nyt haluaa tehdä, selvitti Granlund.

Granlundin näkemys pelaajien ja valmentajien roolijaosta on selvä. Hän paljasti myös saaneensa eräältä valmentajalta kysymyksen, jota hänen oli vaikea käsittää.

– Kaikki kapteenit yleensä ovat omia itsejään. Se tärkeä asia on se, mitä tapahtuu jäällä aina. Olet kapteeni tai et ole. Se on se numero yksi. Se, mitä jään ulkopuolella, niin kaikki ovat omia itseään. Totta kai sitten valmennuksen kanssa keskustellaan. On se sitten aikatauluista ja mennäänkö huomenna jäälle ja miten tämä halutaan tehdä. Ollaan tietyllä tavalla välikäsi joukkueen sisällä. Koen, että meidän pelaajienkin pitää antaa se rauha valmentajan valmentaa. Me luotetaan, me uskotaan siihen.

– Ehkä se kapteenin tehtävä on sitten, koska on paljon pelaajia, 20 pelaajaa ja kaikki eivät aina ole välttämättä ihan täysin innoissaan omasta roolistaan tai aina jollakin oma mielipide tai muuta. Kapteenistolla on myös sitä, että tämä on se meidän juttu. Tämä on mihin me uskotaan ja me luotetaan ja sillä siisti. Se tuo myös sitä turvaa. Olen aina sitä mieltä, että valmentaja valmentaa. Me pelaajat vaan pelataan. Siinä on semmoinen gappi (ero välissä). Olen joskus ollut semmoisen, en halua nimeltä mainita, mutta valmentajan kanssa, joka minulta on kysynyt, että mitä ketjuja haluat tai muuta vastaavaa. Sitten menee kaikki sekaisin. Se ei ole minun homma. Silloin pelaajalla on turvallinen olo, että me ollaan hyvissä käsissä ja meille annetaan mahdollisuus pärjätä.