PSG:n omistajakunnan pakkomielle on ollut jo vuosia Mestarien liigan voittaminen. Ranskan mestaruuden hoitaminen on perusrutiini, olkoonkin, että aina ajoittain siinäkin tulee lipsahduksia. Mutta ei niin pahoja, että Mestarien liigan paikka olisi uhattuna. On kuitenkin selvää, ettei miljardeja öljydollareita ole lapioitu vuosien varrella Pariisiin vain siksi, että joukkue voittaisi Lillen… Isokorvassa on tähtäin, ollut alusta alkaen.

Pokaalia on lähdetty hakemaan suursatsauksin. PSG on hankkinut pelaajia, joiden seurajohto on olettanut täyttävän sen himoitun tavoitteen. On käynyt Zlatania, Messiä, Neymaria, Sergio Ramosia ja monta, monta muuta huippunimeä, joiden on odotettu johdattavan PSG:n Mestarien liigan voittajien joukkoon.

Valmennuspuolella ollaan kultasormea myös haettu kammalla: Ancelotti, Blanc, Emery, Tuchel, Pochettino, Galtier ja nyt Luis Enrique ovat olleet toteuttamassa missiota. Heistä yksikään ei ole toistaiseksi onnistunut – lähimmäksi pääsi Thomas Tuchel, joka vei joukkueen finaaliin 2020 – hävitäkseen Bayern Münchenille.

Tavallisesti PSG:n taival on päättynyt jo ennen huipennusta, mutta tähän on nyt mahdollisuus saada muutos. Toistaiseksi joukkue on pelannut enemmän joukkueena kuin ehkä koskaan modernina PSG-aikana. Luis Enrique on varmasti yksi syy tähän, mutta todennäköisesti suurempi syy on siinä, että pukukopin marssijärjestys on huomattavasti selkeämpi nyt kuin tiettyjen supertähtien aikana. Kaikille on selvää, että Kylian Mbappe on supertähti, mutta pukukopissa mies on julkisen tiedon mukaan varsin pidetty. Tietysti nyt tilanne on sikälikin selkeä, että Mbappe on ykkösviulusti – näin ei välttämättä ollut Neymarin ja/tai Messin aikana.

PSG:n kilpavarusteluintokin on ollut maltillisempaa kuin aiemmin. Tietysti joukkueessa on useita tähtipelaajia, mutta ei aivan kirkkainta kärkeä, Mpabbea ja maalivahti Donnarummaa lukuun ottamatta. Hankintapuolella täksi kaudeksi tuli Barcelonasta Ousmane Dembele, joka ei koskaan lunastanut odotuksia Barcassa, mutta on pelannut erinomaisesti PSG:n euro-otteluissa. Kaikesta näkee, että PSG on joukkue, joka näyttää puhaltavan yhteen hiileen yhteisen tavoitteen vuoksi. Egot ovat pienemmät ja sitä kautta harmonia parempi.

Koitetaan nyt tällä tavalla, on varmaankin omistajaperheen edustaja Nasser El-Khaleifi miettinyt. Jos nytkään ei mestaruutta tule, saa nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Yksi aikakausi on joka tapauksessa loppumassa, koska Monacosta aikoinaan hankittu Kylian Mpabbe lähtee kuluvan kauden jälkeen.

Ennen finaalia PSG:lla on vielä yksi este ylitettävänä: Borussia Dortmund ja ”Keltainen seinä”. Dortmund on pelannut varsin heikosti odotuksiin nähden Bundesliigassa, mutta erinomaisesti Mestarien liigassa. Tietysti polku on ollut hieman helpompi, mutta Dortmundia ei voi täysin laskea ulos – olkoonkin, että PSG on ylivoimainen suosikki finalistiksi.

Dortmundin pitää laittaa kotikentällä keskiviikkona ”all-in”. Kotijoukkueena ryhmä on erinomainen, eikä vähiten ”Keltaisen seinän” vuoksi. Dortmundin legendaarinen kannattajapääty on monta kertaa suorastaan imenyt pallon maalin, kuten Liverpoolin The Kopin ominaisuuksiin kerrotaan kuuluvan. Joukkue on nimenomaan kova kotona, joten jos Lontoon Wembleyllä nähdään kesäkuun 1. Borussia Dortmund, pitää Mats Hummelsin johtaman puolustuksen pitää PSG mielellään nollilla ja Niclas Füllkrugin tähdittämän hyökkäyksen tehdä pari maalia.

Mahdollisuudet siihen, että Eden Terzicin suojatit finaaliin menevät, ovat rehellisyyden nimissä pienet. Mutta toisaalta – ne olivat kilpailun alussa vielä pienemmät siihen, että joukkue olisi mukana Mestarien liigan välierissä.