Jos Mestarien liigan voittaminen ei muille kelpaa, Real Madrid ottaa pokaalin mielellään vastaan. Real ei tällä kaudella kuulunut mitenkään suuriin voittajasuosikeihin Euroopan suurimmassa seurajoukkuekilpailussa, mutta niin vain joukkue on 1. kesäkuuta Wembleyn stadionilla finaalissa.
Joukkue osaa voittaa. Joukkue tietää, mitä tehdä voittaakseen. Realia ei häiritse, jos he voittavat jotenkin muuten kuin ”joga bonitolla” – vain voittamisella on merkitystä. Tästä nähtiin hyvä esimerkki puolivälierissä, kun Real puolusti itsensä jatkoon Cityä vastaan ajoittain vanhalla, kunnon bussipuolustuksella.
Tilastoista ja tyylistä viis – ainoa tilasto, jolla on loppujen lopuksi merkitystä, näkyy pelin jälkeen valotaululla. Ja siinä tilastossa Real Madrid on maailman paras.
Bayern laittoi kaiken peliin toisessa välierässä Madridissa. Joukkue oli jyrän alla, mutta puolustus ja erityisesti Manuel Neuer Bayernin maalilla piti joukkueen vielä pelissä mukana. Kaikki näytti pian oikein hyvältä Bayernin kannalta, kun Alphonse Davis vei Bayernin 1-0 johtoon komealla laukauksella 68. minuutilla.
Seurasi hirmuinen painostus ja yksi maalikin, jonka tuomaristo oikeutetusti hylkäsi. Tätä ennen Carlo Ancelotti oli tehnyt tuplavaihdon, joka osoittautui ratkaisevaksi: kentälle tuli paikkoja tuhlailleen Rodrygon tilalle Joselu ja Toni Kroosin tilalle Luka Modric. Modric piiskasi hyökkäystä eteenpäin ja Joselu teki sen, mitä hänen piti. Ja tähän tarvittiin siinä vaiheessa ottelun suurimman sankarin, Neuerin, apua. Neuer pomputti kaukolaukauksen eteensä 88. minuutilla ja Joselu iski pelin tasoihin.
Joselu kiitti kenttäkomennuksesta vielä erotuomarin antaman lisäajan ensimmäisellä minuutilla. Hän teki toisen maalin – ensin maali tuomittiin paitsioksi, mutta VAR todisti sen, että maali oli hyvä.
Real Madrid voitti lopulta 2-1 ja meni finaaliin. Vastassa Lontoossa on Borussia Dortmund. Ei ole mitään epäselvyyksiä, kumpi on ottelun voittajasuosikki.
Se on Real Madrid, joka ei yksinkertaisesti osaa hävitä.