Ei ole varmaankaan helppoa olla HIFK:n kannattaja. Vuodesta toiseen kasataan nimivahva, ”varma” finaalijoukkue, mutta lähes yhtä monta kertaa petytään. Kirkkaissa valoissa homma ei toimikaan samalla tavalla kuin muualla. Kenties paineet? Kenties seurakulttuuri? Kenties mukavoituminen jonkinlaisen tavoitteen saavuttamisen ja pulskan tilipussin myötä?

Yhtä kaikki, tämän piti olla HIFK:n vuosi. Ville Peltosen projektin piti huipentua samalla tavalla kuin hänen oppi-isänsä Kari Jalosen reilu vuosikymmen sitten: mestaruusjuhliin. Onhan se vieläkin toki mahdollista, mutta kaiken nähdyn perusteella epätodennäköistä. Toisaalta iäkkäämmät fanit, joita Nordiksella totisesti riittää, muistavat ihmenousut Jokereita vastaan finaaleissa 1983 ja miksei myös edellisellä mestaruuskaudella 2011. Kaikki on mahdollista, muistutellaan. Mutta samalla ehkä unohdetaan, että romahduksia, pettymyksiä, emämunauksia ja kaikkea siltä väliltä on nähty huomattavasti useammin.

Tilanne on faneille mahdollisimman inhottava. Ensin meni kaikki toivo, kun Pelicans hoiteli ottelusarjassa 3-0 johdon. Nyt on taas toiveet katossa, kun sarja onkin 3-3. Tyypillistä olisi, että ensin uskotaan, sitten toivotaan, sitten laitetaan täky suun eteen ja lopulta se vedetään pois. Sinänsä sama, tuleeko lähtö Leville neljässä vai seitsemässä ottelussa. Lähtö tulee kuitenkin ja seuraukset ovat sen mukaiset. Päitä vaaditaan pöllille ja syystäkin. Tällä kertaa syyttävin sormi ei osoita urheilujohtaja Tobias Salmelaista, sillä hän kasasi joukkueelle sellaisen nimilistan, että iso osa mediastakin piti HIFK:ta kauden suurimpana mestarisuosikkina. Mikäli Pelicans voittaa kotonaan tiistaina, ensimmäinen pää, joka halutaan vadille, on Ville Peltosen. Ja varmasti hyvin perustein. Niin surkean runkosarjan joukkue veti ja sitä kautta menetti kotiedun kaikissa pudotuspelien vaiheissa.

Joku saattaa pitää HIFK:ta suosikkina tiistaina. Ei ole. Pari viimeistä voittoa on tullut loistavan maalivahtipelin ja uhrautuvan ”jääkiekkobussin” seurauksena. Etenkin kotipelissä HIFK näytti vanhalta – mitä joukkue totisesti onkin. Lohduttoman pitkät jaksot omassa päässä saamatta kunnon purkuja näytti epätoivoiselta, kun Pelicans käytännössä yhdellä syötöllä purki HIFK:n jonkinlaisen karvauksen. Tietysti yksilötasolla ratkaisuvoimaa löytyy, kuten lauantaina nähtiin.

”Jos HIFK putoaa, kyseessä on seuralle katastrofi”

Jos HIFK putoaa, kyseessä on seuralle katastrofi. Se on sitä mielikuvapuolella ja taloudellisesti. Kun Jokerit vielä kerää uutta ja tuoretta kannattajakuntaa kuin hunajaa, ei hyvältä näytä. Mikäli lähtö tulee, pitää oikeasti tapahtua jotain radikaaleja liikkeitä. Tuskin kuitenkaan suurta putsausta on edessä jo siksi, että Peltosen ja valmennustiimin erottaminen tässä sopimustilanteessa olisi massiivinen lisämenoerä. Putoaminen romahduttaisi taloudelliset suunnitelmat jo sellaisenaan, Peltosen ulosmaksaminen tiimeineen ja uuden pestaaminen olisi aika ylivoimainen yhtälö.

Pelicansin mahdollista putoamista ei ole mediassa tai kuppilakeskusteluissa käyty yhtä suurella intohimolla läpi. Siellä tietysti tiedetään, että valmennus vaihtuu joka tapauksessa. Lisäksi – kaikella kunnialla – Pelicans ei ole HIFK. Se on edelleen kaikkien mielikuvissa piskuinen ja sympaattinen haastaja. Jos putoaminen tulee, puhutaan lähinnä upeasta taistelusta nimekästä joukkuetta vastaan. Unohtaen sen, että Lahdessa on poltettu urakalla rahaa tähän kauteen ja tavoitteista on puhuttu hyvin avoimesti. Ei Pelicansia ole rakennettu ja siihen satsattu siksi, että joukkue putoaisi puolivälierissä. Kyllä tavoitteet ovat jossain ihan muualla.

Putoaminen nyt olisi myös Pelicansille katastrofi. Se olisi sitä ennen kaikkea taloudellisesti, mainepuolella ei niinkään. Varmasti jonkin verran kritiikkiä tulisi ja syitä pengottaisiin, mutta lähtökohta ensi kauteen olisi enemmän tai vähemmän ”uutta matoa koukkuun”-ajatuksella. Omat eivät vielä hylkää, aiemmasta menestyksestä, odotuksista ja maineesta ei ole tullut kärkikamppailutulokkaalle selkäreppua.

Eron voisi kiteyttää näin: jos Pelicans putoaa, yleisö antaa joukkueelle raikuvat ja vilpittömät suosionosoitukset. Jos HIFK olisi pudonnut lauantaina Nordiksella, koko joukkue olisi palkittu vihellyskonsertilla ja suoralla hattuilulla.

Kävi miten kävi, häviäjällä on edessään paljon pohdittavaa. HIFK:lla enemmän, mutta ei Pelicanskaan kuivin jaloin pääse, jos noutaja saapuu. Ei varsinkaan, kun on johtanut ottelusarjaa 3-0.

Puolivälierien seitsemäs ottelu Pelicans-HIFK alkaa tiistaina Lahdessa 18.30.

Hannu Siltanen

LUE MYÖS: Se oli siinä: Kaisa Mäkäräinen pois Ylen selostuskopista (UrheiluAreena.fi)