Tappara on terästä. Sanonta on pitänyt paikkansa jo vuosikymmenen suomalaisessa liigakiekossa. Ja paljon sitä ennenkin. Tappara on dynastia, joka hallitsee ja jota kadehditaan. Pelaajia rekrytoidaan todella hyvällä silmällä ja uusia tähtiä nousee alaketjuista täyttämään tulosyksiköt pitemmän suunnitelman kautta. Kun joukkueen ulkomaan vahvistuksetkin tuntuvat menevän nappiin vuosi vuoden perään, ei ihme, että Tappara hakee nyt kolmatta perättäistä Suomen mestaruutta. 

Ihan aina Tappara ei ole mestaruutta voittanut. Noin kymmenen vuotta sitten joukkue oli kolmesti perättäin finaaleissa, mutta hävisi niistä jokaisen. Vanhan sanonnan mukaan ketsuppipullo aukesi, kun joukkue kaatoi HIFK:n finaalisarjassa 2015-16. Sen jälkeen Tappara on juhlinut mestaruutta kolmesti. Mutta uskoa Pelicansille saattaa antaa se, että menestysjakson aikana Tappara on myös kerran hävinnyt finaalin: se tapahtui Kärppiä vastaan 2017-18.

”Ensin pelataan ja sitten Tappara voittaa”

Tapparasta tulee hieman mieleen Gary Linekerin arvio Saksan maajoukkueesta. Ensin pelataan 90 minuuttia ja sitten Saksa voittaa. Tapparan kohdalla pelataan yli 60 peliä runkosarjaa, vähän pudotuspelejä ja sitten Tappara voittaa. Runkosarjassa saattaa olla heikkojakin jaksoja, mutta kun pelaajia lainaten ”tosipelit alkavat”, Tappara on aina vahva. Lyömätön se ei kuitenkaan ole.

Jos joku Tapparan pystyy kellistämään neljästi, se on nimenomaan Pelicans. Lahtelaiset pystyvät ammentamaan viime kaudesta, jolloin kunnioitettava taistelu ei tuonut toivottua tulosta, mutta osoitti, että Tapparakin voi olla horjutettavissa. Joukkueessa on paljon pelaajia, jotka joutuivat aitiopaikalta seuraamaan Tapparan juhlia. Siitä on helppo ammentaa asennetta.

Pelicans on hienosti rakennettu joukkue. Siellä on kaikkea. Nuoruuden intoa, kokemusta, fyysisyyttä, ilkeyttä, juonikkuutta – ja erinomaisesti pelannut maalivahti. Tunnetta on myös vaikka muille jakaa. Liiallinen emootio pitää kuitenkin pitää kurissa, koska jäähyaitiosta ei Tapparaa voita. 

Myös Tapparalle on noita Pelicansin yhteydessä mainittuja elementtejä. Mutta ne ovat jotenkin itsestäänselvyys, kun Tapparasta on kyse. Joukkuetta ei horjuteta voimalla eikä oikeastaan millään. Se vanha tuttu, tyly ja kylmä, asennoituminen kaikkiin tilanteisiin ja vastoinkäymisiinkin, on niin vahvana Tapparan DNA:ssa – vaikka valmennusjohto on uusi ja räiskyvämpi kuin esimerkiksi Jussi Tapola. 

Pussinokille voi antaa lisää energiaa myös se, että heillä on todennäköisesti koko muu Suomi takana, toki myös Ilveksen leiri Tampereelta. Mestarin vaihtuminen piristäisi kummasti kokonaiskuvaa, sillä jos Tapparan ylivoima jatkuu, alkaa Max Verstappen -ilmiö kurkistella nurkan takaa. Liiallinen ylivoima turruttaa. Lisäksi Pelicans antaisi uskoa pienemmillä resursseilla toimiville pienempien kaupunkien joukkueille. Jo nyt Pelicans taustajoukkoineen on osoittanut, ettei raha korvaa ammattitaitoa. Sitä voi kysyä vaikkapa Tampereen toiselta joukkueelta tai Helsingin tämän hetken ainoalta edustajalta.

Joka tapauksessa Liigan finaaleista tulee varmasti hieno näytelmä. Ja sellainen tapahtuma, joka kiinnostaa yli seurarajojen. Varmaa on, että useat jääkiekon ystävät, joiden oma suosikkijoukkue on jo viihtynyt Levillä tai on menossa sinne, tulevat jännittämään sitä, kuka on Suomen mestari 2024.

Useimmat uskovat, että Tappara. Valtaosa toivoo, että Pelicans. Ensimmäinen finaali pelataan Tampereella lauantaina alkaen 17.00.

Hannu Siltanen