Suomi sijoittui hopealle suunnistuksen MM-kilpailujen sprinttiviestissä Skotlannin Edinburghissa sunnuntaina. Mitali oli Suomen historian ensimmäinen sprinttiviestissä.

Maailmanmestaruuden voitti Sveitsi. Kisassa nähtiin dramatiikkaa, kun toisena maaliin tullut Ruotsi hylättiin Tove Alexanderssonin käytyä väärällä rastilla.

Suomi oli mitalitaistossa koko viestin ajan, mutta kolmannella osuudella Tuomas Heikkilä piti hurjaa vauhtia ja nosti Suomen parinkymmenen sekunnin takamatkalta voittokamppailuun Ruotsin ja Sveitsin seuraksi.

Ankkuri Venla Harju pääsi radalleen lopulta kolme sekuntia Ruotsin Tove Alexanderssonin ja Sveitsin Simona Aebersoldin perään. Iso-Britannia ja Norja lähtivät takaa-ajoon parikymmentä sekuntia kärkikolmikon takana. Kärkikolmikko pysyi yhdessä radan alkupuolen.

– Siinä vaiheessa kun tuntui, että Simona meinaa vähän karata ja itseä rupeaa hapottamaan päätin, että jatkan sitä omaa työtä, luen karttaa ja jatkoin sitä loppuun asti tarkasti ja selvisin. Kyllä siinä välissä aika paljon jännitti, kun näki takana tulevat Norjan ja britit vastaan tulemassa.

Arvokasta kokemusta arvokilpailusprintin kärkikamppailuista Harju sai viime vuoden sprinttisuunnistuksen EM-kilpailuista. Siitä oli nyt hyötyä.

– Oli helpompaa päästä lähtemään. En ollut niin hermostunut kuin EM-kisoissa, kun olin ekaa kertaa mitalikamppailussa mukana. Keskityin siihen, että katsoin reitit loppuun asti ennen kuin lähdin ja paremmin kuin henkilökohtaisessa kisassa.

– Ihan lopussa oli hienosti suomalaisia kannustamassa ja kuulin että taaksepäin on tilaa. Sai rauhassa otettua lopun labyrintin. Oli kyllä upeeta!

Aebersold toi Sveitsin maailmanmestariksi peitoten Ruotsin Alexanderssonin, joka haparoi useammalla rastilla. Maalissa selvisi myös, että Alexandersson oli käynyt väärällä 12:nnella rastilla, ja Ruotsin joukkue hylättiin.

Kun Harju onnistui pitämään muut joukkueet takanaan, pääsi Suomi tuulettamaan historian ensimmäistä sprinttiviestin MM-mitalia. Suomen edellinen paras sijoitus MM-kilpailuissa on kuudes.

LUE MYÖS: Työttömän kiekkoilijan arki on merkityksettömyyden tunnetta, tyhjiä päiviä ja pelkoa huomisesta – ”Ei saa jäädä raadoksi sängylle” (Siniviiva.fi)