PARIISI .Pariisin olympiakisojen avajaiset vietiin läpi ilman suurempia skandaaleja, mutta hohdokkuus tapahtumasta oli kaukana sateen takia.
Ranskalaiset päättivät järjestää avajaisensa Eiffel-tornin vierelle Trocaderon puutarhaan kyhätyllä tilapäisellä areenalle, jonne urheilijat tuotiin Seine-jokea pitkin jokilaivoilla. Idea oli sinänsä hyvä, mutta puitteet olisivat voineet olla yleisölle paremmatkin.
Vettä tuli kuin aisaa, eikä yhdeksän miljardin kisabudjetilla oltu saatu aikaiseksi sadekatoksia muille kuin presidentti Emmanuel Macronille lähipiireineen sekä Kansainvälisen Olympiakomitean KOK:n jäsenille. Näiden joiden joukossa ex-jääkiekkoilija Emma Terhokin oli pönöttämässä Macronin ja KOK:n puheenjohtajan Thomas Bachin takana. Terho pääsi istumaan NBA-legenda Tony Parkerin viereen.
Rankkasade jatkui koko avajaisten ajan. Kisajärjestäjät saivat sentään jaettua muovisia sadesuojia, mutta median työskentelyyn ei oltu järjestetty sateen pitäviä tiloja. Yhdeksän miljardin kisabudjetista huolimatta,
Avajaisissa nähtiin ylipitkiä tanssiesityksiä. Musiikkiesitykset olivat hyviä, mutta lyhyempi settikin olisi riittänyt.
Tahattomasta komiikasta vastasi puheenjohtaja Thomas Bach. Hänen tönkkö puheensa muistutti suomalaisen peruskoulun rehtorin puhetta kevätjuhlassa. Kaikki lähtisivät mieluummin lomalle kuin kuuntelisivat moista jonninjoutavaa tekopirteää jorinaa.
Bach puhui rauhasta ja veljeydestä höpötellen olympialiikkeen merkityksestä rauhalle. Hän on tehnyt urallaan kuitenkin paljon urheilua raakalaismaiseen politiikkaan suruttomasti sovittavan Vladimir Putininkin toiveiden eteen. Bach on vaikuttanut siihen, että venäläisiä ja valkovenäläisiä urheilijoita todellakin kilpailee Pariisissa.
Avajaiset päättyivät Celine Dionin hienoon lauluesitykseen, joka ehdottomasti oli seremonian hienoin hetki. Sade lakkasi samalla kuin taikaiskusta, kun vakavasta sairaudesta kärsinyt Dion asteli estradille,
Juhlan päätyttyä avajaisvierailla oli epätietoisuutta, miten matkata takaisin majapaikkaan. Surkealla englanninkielentaidolla varustetut kisaoppaat olivat pihalla kuin lintulaudat. Ei osattu neuvoa, mikä metrolinja kulkisi normaalisti ja mikä ei.
Lopulta paluumatka toisella puolelle kaupunkia onnistui neljällä eri metrovaihdolla. Normaalisti olisi sujunut kahdella vaihdolla.
Toistaiseksi Pariisin olympialaisten oheisjärjestelyt yltävät hädin tuskin välttävään arvosanaan.
Teksti: Otto Palojärvi