Perttu Hyvärinen piti salaisuuden pitkään sisällään – ”Kun sanoin ääneen, oli tosi helppo olla”

Perttu Hyvärisen pitkä ja upea hiihtoura tuli päätökseen viime kauden jälkeen. Hyvärinen on nyt avautunut aiheesta Pienet teot -podcastissa.

Hyvärisen viimeinen kausi ei mennyt toivotulla tavalla. Hän tunnusti, että urheilu-uran päättyminen toi tietetynlaisen helpotuksen.

– Tosi onnellinen olo siitä urheilun uran päättymisestä, helpottunut olo. Olen ylpeä siitä omasta urheilu-urasta. Pikkupojan intoa tosi paljon nyt mukana. Kaikkea uutta, mukavia ja haastavia juttuja tulossa, jotka ovat tosi mielenkiintoisia. Paljon niitä tulee tällä hetkellä.

– Minun ammatti on ollut kelloa vastaan taistella hiihtoladuilla, niin ehkä se kellon kanssa olen aika tehokas. Ehkä huomaan, että täytyy myös rauhoittua välillä ja ottaa välillä se oma aika. Silleen olen tosi onnellinen, että sain terveenä lopettaa fyysisestikin kuin henkisestikin. Kyllähän siinä aikalailla pitkässä kuivausrumpuohjelmassa on tullut pyörittyä parikymmentä vuotta. Kyllähän se on omansa ottanut. Kyllä se naamastakin näkyy, että sitä kulumista on tapahtunut, kun katsoo vanhoja valokuvia. Tietyllä tavalla siinä on ollut tietysti se stressielementti hyvin vahvasti mukana, mutta se kuuluu siihen huippu-urheiluun, avasi Hyvärinen.

Hiihtomies muistutti samalla, että hän ei oikeastaan edes muista, koska taival hiihtäjänä alkoi. Mitään tietoista valintaa elämästä hiihtäjänä ei tullut tehtyä.

– Kun puhutaan urheilu-uran lopettamisesta, niin siinä loppuu jotain sellaista, mitä minä en ole ikinä aloittanut. Sehän on tosi outoa. Minä olen vuosi ja yhdeksän kuukautta vanhana ensimmäinen valokuva on, kun olen Hippo-hiihdoissa hiihtämässä. Se on ollut perheen juttu, kun olen hiihtänyt. Äiti on lapsuudessaan hiihtynyt. Sitä kautta se tuli siihen elämään. Se on ollut harrastus minulle alle kymmenen vanhana. Sitten siihen tuli valmentaja pienelle kylälle Riistavedelle. Sitten siitä tuli kaveriporukan harrastusta. Mikä se harrastus olisi ollut? Minulla oli oman ikäisiä ja vähän vanhempia kavereita siinä treenailtiin niiden kanssa.Se olisi voinut olla ihan mitä vaan se kesäharjoittelu. Se oli sellaista ajan kuluttamista. 

– Sitten se lähti siitä vain menemään ja pikkuhiljaa se tuloskunto ehkä alkoi paranemaan. Sitten siitä tuli urheilulukio mukaan. Minä aloitin myös opinnot, mutta siitä tuli pikkuhiljaa ammatti enemmän ja enemmän. Sitten siitä tuli ihan täysi ammatti minulle ja elinkeino kaikin puolin. Nyt se loppui. Se on tosi hassu minulle itselle sellainen ajatus, että sen tosi pitkän polun on mennyt päähän ja nyt se loppui. Mutta sitten taas toisaalta, niin minä nyt teen aina kaikennäköisiä muitakin juttuja elämässä. En ole osannut ihan täysin, tai en ole pystynyt keskittyä siihen urheiluun, vaan olen halunnut muitakin juttuja. Se on minulle ollut se voimavara ja turva tavallaan, muistutti Hyvärinen.

Hyvärinen paljasti nyt myös, että missä vaiheessa hän teki ratkaisunsa uransa päättymisen suhteen. Se tuli tehtyä jo hyvän aikaa sitten.

– Vuosi sitten tähän aikaan päätin, että nyt lähtee viimeinen kausi käyntiin. Koko viime kesän ajattelin, että nyt teen viimeistä kertaa tämän treenin ja saan vielä enemmän boostia harjoituksiin niiden tekemiseen. Se oli minulle tosi turvallinen ja selkeä päätös. En halunnut sitä sanoa vielä ääneen aikaisemmassa vaiheessa .Sitten sanoin joskus kisakauden puolessa välissä. Sitten kun sanoin ääneen, niin oli tosi helppo olla.